Jos kuvitelimme Colonian kalliiksi, niin Montevideo on vielakin kalliimpi. Oltiin koko matkan ajan oltu dormeissa, joten nyt paatettiin ottaa kahden hengen huone. Antti oli loytanyt wikitravelin kautta kolme halpaa hostellia vanhankaupungin alueelta. Lahdimme niita sitten metsastamaan ja kaikki menikin niin kauan hyvin, kunnes saavuimme ensimmaiselle hostellille. Sita ei enaa ollut. Jatkoimme matkaa seuraavalle hostellille. Sitakaan ei enaa ollut. Kolmas hostelli olikin sitten vahan kauempana, eri alueella, ja kavely kestikin melkein 30 minuuttia. Saimme jalleen todeta, ettei tata kolmattakaan hostellia enaa ollut. Siina vaiheessa alkoi kirosanat lennella, kun olimme 3 tuntia kavellyt ympariinsa, 14 kilon rinkat selassa, ilman ruokaa. Suuntasimme ensimmaiseen internetkahvilaan katsomaan hostelworldin sivuilta, mita hostelleja tassa kaupungissa viela on! Valitsimme El Viajeron, joka oli lahelle, hyvat arvostelut saanut ja sielta sai yksityishuoneen. Hinta oli 40 euroa yo, mutta pitkan kavelymatkan jalkeen ei se enaa haitannut. Meilla oli kuitenkin oma suihku ja vessakin! Bussimatka Coloniasta Montevideoon maksoi10 euroa per naama.
Montevideosta jatkoimme matkaa Piriapolikseen. Toiveissa oli loytaa mukava rauhallinen rantakyla, jonne voisimme jaada ainakin viikoksi. Piriapoliksessa kylla oli meri ja ranta, mutta muuta mielenkiintoista kylasta ei sitten loytynytkaan. Bussi Montevideosta Piriapolikseen oli noin 6 euroa/kpl, joten ei mitenkaan liian kallis. Loysimme Lonely Planetin nettisivujen kautta ihastuttavan "bungalow"-majoituksen eraan vanhan rouvan luota. Paikan nimi oli Margeriteña ja sijaitsi vahan keskustan ulkopuolelta. Rouvalla oli myos suloinen ja lihava koira :)
Piriapoliksesta suuntasimme Punta Del Esteen jalleen kerran rauhallisen rantakaupungin toivossa. Rauhallinen kyseinen paikka kylla oli, mutta emme varsinaisesti kaivanneet rauhaa keskelta tyhjia hotelleja. Uruguayssa on menossa low season. High season alkaa joulukuussa ja pikku hiljaa hiipuu maaliskuun loppuun. Silloin rantakaupungit ja kylat kuhisevat turisteja, lahinna Brasiliasta ja Argentiinasta. Muun ajan vuodesta rantakohteissa ei ole juurikaan ketaan. Eika ole myoskaan ravintoloita tai baareja tai kahviloita tai mitaan muutakaan. Bussi Piriapoliksesta Punta Del Esteen maksoi vaivaiset 7 euroa kahdelta hengelta ja matkaakaan ei ollut kuin vajaa tunti. Menimme saman yrityksen hostelliin, jossa olimme olleet Montevideossakin ja saimmekin taman takia ensimmaisesta yosta 30 % alennusta, joten hinta aleni jopa vahan reilu 3 euroa!!!!!! Miettikaapas sita! Kaksi paivaa Punta Del Estea riitti. Kipin kapin kamat kasaan ja sormet ristiin, etta seuraava kohde Punta Del Diablo olisi se, mita oltiin etsitty. Matkaa olikin reilu kolme tuntia, joten odotukset olivat kovat. Bussilippu maksoi 22 euroa kahdelta ja tiesimme heti saavuttuamme Punta Del Diabloon, etta olimme loytaneet sen mita etsimme.
Paikka on upea ja rauhallinen ja rento, ja taalla ei halutessaan tarvitse tehda yhtaan mitaan! Hostelleista ei kauheasti ole valinnanvaraa ja suunnattiinkin netista lukemaamme El Diablo Tranquiloon ja otimme huoneen yhdeksi yoksi dormista, koska yksityishuoneet olivat 60-75 US dollaria! Eli 50-65 euron valilta. Saimme kuitenkin tingattua ekan yon jalkeen hinnan yksityishuoneeseen 50 dollariin (joka on edelleen aivan liian kallis) jaamalla viikoksi tanne. Mutta huone on upea!!!! Ja henkilokunta on mahtavaa! Meilla on siis iso parveke, joka yltaa kahdelle talon seinustalle, hammokit, takka, oma kylpyhuone, iso ja muhkea sanky ja oma rauha! Seka takapihalla kopottelee hevosia! Rakastan tata paikkaa jo nyt vaikka ollaankin oltu vasta kaksi paivaa taalla. Suunnittelimme jo jaavamme toiseksikin viikoksi, jos saadaan pitaa huone ja saadaan se samaan hintaan.
Tahan astisesta Uruguay-kokemuksestani voin sanoa sen verran, etta ihmiset ovat todella ystavallisia ja avuliaita. Omat ennakkoluuloni siita, kuinka taalla olisi koyhaa ja asiat pain helvettia, ei todellakaan pida paikkaansa. Maa vaikuttaa hyvinkin hyvinvoivalta ja ei ole mikaan kehitysmaa. Ihmiset vaikuttavat iloisilta ja onnellisilta. Niinkuin lehmat ja lampaatkin, jotka painelevat sulassa sovussa pitkin laitumia. Koirut juoksevat kaikkialla vapaana ja nekin vaan hymyilee :) Antti nimittaakin niita nimella Churro, joka tarkoittaa uppopaistettua, sokeroitua donitsia :D
Ainut asia mista on pakko vahan nurista, on ruoka. Ilmeisesti mausteet eivat ole kauhean kovassa huudossa, koska ruoka on mautonta ja rasvaista. Edes suolaa ei ruokiin laiteta. Kaikkialla on tarjolla joko hampurilaisia, pitsaa tai pastaa. Jos mitaan naita ei halua (eika jaksa yhta paivaa pidempaan syoda), on seuraava vaihtoehto pihvi, joka sitten ylittaakin paivabudjetin aika nopeasti. Myos Antin ostamat kasvisruuat ovat olleet aikamoinen vitsi. Herne-maissi-paprika kun on selkeasti osana kaikkia kasvispatoja tai salaatteja. Onneksi tallekin on ratkaisu: hostellien keittiot! Ollaan paasty aina silloin talloin tekemaan omat evaat. Myos taman hostellin henkilokunta tekee illallista ja siihen paasee osalliseksi 10 US dollarin hinnalla, mika ei ihan liikaa ole. Ja ruoka on taivaallista! Juhuu!!!!
Colonia Del Sacramento
Montevideo
Piriapolis
Punta Del Diablo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti