Buenos Airesissa tuntuu riittavan tekemista ja viikko ei ole tarpeeksi pitka aika, jotta kerkiaisi kaiken haluamansa nahda. Varsinkin jos budjetti on pieni, ei kaikki ole edes mahdollista. Myos kaupungin suuri koko, kuten jo aiemmin mainitsin, vaikeuttaa liikkumista paikasta toiseen. Rahojaan kun ei huvittaisi taksiin tuhlata.
Yksi asia, mita Ilja meille kovasti painotti ennen lahtoamme, oli menna katsomaan Boca Juniorsin pelia. Joukkue pelaa Argentiinan paasarjaa ja heidan kotistadioninsa loytyy Buenos Airesista. Ja kyseiselta stadionilta loytyy myos Diego Maradonan patsas. Stadion sijaitsee pahamaineisella La Bocan alueella, noin 45 minuutin paassa meidan hostellilta. Luonnollisesti tallaista tilaisuutta ei voi jattaa kayttamatta. Hyppasimme siis bussiin numero 10 ja suuntasimme La Bocaan. Stadionvierailun jalkeen oli ajatuksena kavella viela La Bocan lapi katsomaan joenvarressa olevia hienoja ja varikkaita taloja. Takaraivossa jyskytti ajatus ryostosta, ja en edes sano mista muusta, joten paatimme jattaa kaiken ylimaaraisen hostellille. Vain mahdollisimman vahan rahaa, yksi kamera (se huonompi) eika mitaan turhaa harpaketta tai laukkua mukaan.
Hostellivirkailija kertoi meille, ettei bussia voi maksaa seteleilla, joten etsimme pankin, jossa saimme vaihdettua kolikoita. Myoskaan pankin uudet kolikot eivat kayneet bussin lippuautomaattiin. Onneksi eras ystavallinen herrasmies maksoi meidan matkan Palermosta La Bocaan bussikortillaan. Koitimme sitten matkalla viritella keskustelua taman miehen kanssa, varsin huonolla menestyksella kielimuurin takia. Saimme kuitenkin selville, etta Boca Juniors pelaa sunnuntaina La Bomboneran stadionilla kotipelin! Mies antoi myos neuvon, ettei kannata pukeutua keltaiseen tai siniseen, koska se olisi vastustajan vari. Paastyamme La Bocaan loysimme stadionin varsin nopeasti ja kavimme jalkapallomuseossa katsomassa pienen nayttelyn ja ihastelemassa Diego Maradonan patsasta. Jep. Hieno oli. Oujee. Museon sisaanpaasy oli 80 pesoa eli noin 4.5 euroa. Emme sitten enaa lahteneet kavelemaan alueen lapi, koska vetta satoi kaatamalla, kengat oli marat ja minua olisi varmastikin vain kuumottanut liikaa. Siispa akkia takaisin hostellille vaihtamaan kuivat vaatteet paalle ja etsimaan lounasta, ennen kuin meikalaisen nalkakiukku iskisi.
Hostellit yleensa pystyvat hommaamaan lippuja paikallispeleihin. Iljalle annetun lupauksen ja ainutkertaisen mahdollisuuden ansiosta paatimme kysaista lippuja Boca Juniorsin peliin. Liput oltaisi toki saatu, mutta hinnan kuullessa meinasin lirahtaa kakka housuun. 1300 pesoa eli 80 euroa per naama, joten kaksi lippua olisi syonyt kahden paivan budjetin. Totesimme, etta varmasti jonkun muun joukkueen peliin paasemme halvemmalla. Myohemmin selvisikin, etta halutessasi liput otteluun sinun pitaa olla jalkapalloklubin jasen, ja halutaksesi klubiin sinun pitaa odottaa jonossa kahdeksan vuotta. OK! Valilla tosin jotkut jasenet myyvat sitten naita lippuja turisteille varsin suolaiseen hintaan. Kokeilemme onneamme johonkin toiseen matsiin.
Kavimme myos lapi tiettyja "pakollisia" turistikohteita Buenos Airesista. Yksi niista oli Recoletan hautausmaa. Itse en ollut kyseista hautausmaasta mitaan lukenut eika odotukseni olleet kauhean korkeat. Onhan noita hautuumaita jo nahty, ja jooo ovathan nuo katollisten hautausmaat tietty vahan hienompia kuin mita meilla, mutta mihinkaan tallaiseen kuin Recoletan hautausmaa, en todellakaan ollut valmistautunut! Paikkaa on todella vaikea kuvailla sanoin. Ensimmainen ajatus oli, etta olisi tullut johonkin kylaan. Hautapaikat olivat kuin pienia taloja ja niiden valissa meni katuja ja katulamppuja. Alueen keskella oli aukio, josta kadut lahtivat eri suuntiin. Haudat ovat vanhoja sukuhautoja ja osa oli todella mahtipontisia. Tai oikeastaan suurin osa oli todella mahtipontisia marmorilinnakkeita. Ihan perushommia laittaa oman hautakammion oven eteen itseaan esittava patsas...miksei....tai vaikka kaksi patsasta. Tai rakentaa haudastaan ihan peruskaksion kokoinen asunto, varikkaineen kattoikkunoineen. Osa haudoista taas oli varsin huonossa kunnossa. Lieko sukujuuret loppuneet ja kukaan ei enaa pitany haudoista huolta, ja ajan kuluessa kaikki paasi rapistumaan. Meikalaiselle ainakin tuli kylmat vareet selkaan, kun kaveli hautojen ohi, joissa ovet ja ikkunat olivat rikki ja silti arkut ja niiden asukit siela kollottelivat ihan kaden ulottuvilla. Ajatukset vakisin poukkoilivat kirkkaassa paivanvalossakin kylmaan kalmakouraan kurkottamassa kuolevaista. Muuten paikka oli oikein hieno ja vaikuttava.
Muutakin kivaa kerkisimme viikon aikana tehda, kuten vetaa pihvia ja kayda kuuntelemassa paikallista jazz-bandia, katsomassa San Telmon markkinat, seka juotu Matea. Kaiken kaikkiaan kaupunkin jatti hyvan mielen ja taytti odotukset. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia, joko lomamatkaksi tai lapikulkuun. Ainut miinuspuoli oli koirankakka. Sita oli kaikki kadut taynna! Koko ajan joutui katsomaan mihin astuu, ettei vaan saa kengan pohjaan kakkaa.
Ainiin! Kun ottaa puhelimen mukaan reissuun, kannattaa tarkastaa tukeeko puhelin kenties matkakohteen puhelinverkkotaajuuksia. Minulla nimittain ei tukenut ja tadaaaa: ei kenttaa. Onneksi Antilla sattui olemaan kaksi puhelinta mukana, joten mina sain toisen.
Myos Argentiinaan saapuessa sinulla pitaisi olla poistumislippu 90 paivan sisalla. Tallaiset asiathan eivat kiinnosta Argentiinan viranomaisia, mutta Helsinki-Vantaalla lentokenttavirkailijaa kiinnostaa. Emme olisi paasseet lennollemme ilman Boquebus-laivalippuamme Uruguayihin.
Buenos Aires ilmasta
Diego Maradona
Recoletan hautausmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti