25 tuntia lennon lahdosta myohemmin olemme vihdoin paasseet Buenos Airesiin Helsingista. Matka meni muuten hyvin, mutta en suosittele kenellekkaan melkein 14 tunnin yhtamittaista lentoa kipeana. Onnistuin siis sairastumaan viela pieneen flunssaan 30 tuntia ennen lahtoa. Raka vuosi nokasta ja kurkku oli julmetun kipea, ja kipu hohkasi myos korviin. Nama oireet yhdistettyna kuivaan lentokoneilmaan ja paineeseen, on helvettia. Flunssa kuitenkin helpotti heti, kun paastiin maahan ja ilman kosteuskin muuttui. Lienee olleen joku stressiflunssa kyseessa.
Saavuimme tiistaiaamuna paikallista aikaa 8.30 Buenos Airesiin, josta mukavan aurinkoinen ja lammin saa otti meidat vastaan. Antti oli jo katsonut valmiiksi internetista, milla bussilla paasemme Palermoon lentokentalta, missa hostellimme sijaitsee. No, se ei sitten ollutkaan niin yksinkertaista. Bussi nro 86 ei kulje lentokentan kautta, vaan keskustasta. Ja keskustan bussit taas lahtee terminaali B:sta, jota ei tuntunut olevan missaan. Kyltteja kyseisesta terminaalista loytyi, mutta rakennusta ei. Tunnin pyorittya ympyraa, vasyneina huonosti nukutun yon jalkeen, paadyimme taksiin. Hampaita kiristellen miettimme kuinka paljon paivabudjetista tahan lystiin menisi. Matka lentokentalta hostellin eteen maksoi 300 pesoa eli noin 30 euroa, kesti tunnin. Mutta lopulta totesimme sen olleen paras vaihtoehto, koska vasyneena, likaisena ja nalkaisina olimme kaikkea muuta kuin halukkaita etsimaan busseja ja kuluttamaan useamman tunnin paastaksemme halvemmalla. Ja koska paivabudjettimme per naama on 40 euroa, ei 15 euroa per paa siita nyt liikaa vienyt. Tietenkin yksinmatkaajalle hinta voi olla aika kova, kun koko summa jaa yksin maksettavaksi.
Varasimme hostellin hostelworldin kautta etukateen yhdeksi yoksi. Ajatus oli, etta lahdemme kavelemaan ympariinsa lahikatuja ja kaydaan kyselemassa muita mahdollisia, halvempia hostelleja lahistolta.Tai mahdollisesti jos taman saman hostellin saisi halvemmalla tasta paikan paaltan kuin netista varattuna. Maksoimme internetin kautta tasta Palermo suites hostellista 11 euroa yo, per naama, joka kuitenkin on aika kova hinta 6 hengan dormista. Ilmeisesti kuitenkin aika perushinta, johon on nyt syyta tottua. Emme todellakaan ole aasian hintatasossa.
Ystavani Tampereelta sattuu sopivasti olemaan vaihdossa taalla, joten pistinkin Elisalle viestia, etta koska nahtaisi. Elisa kipitteli tanne hostellille meita vastaan ja lahdimme vaihtamaan rahaa Florida streetille. Argentiinan talous on talla hetkella todella huonossa jamassa ja koko maa menossa konkurssiin. Rahan kanssa pitaa olla tarkkana, kun vaarennettuilla seteleilla hoynaytetaan hyvauskoista turistia. Vaarennettua rahaa saa myos pankkiautomaateista. Kuulemani ja lukemani mukaan luotettavimmin oikeaa rahaa saa Florida streetin epavirallisilta rahanvaihtajilta. Virallinen kurssi on 1 euro on 10 pesoa. Kun rahaa kay vaihtamassa Florida streetilla saa 1 eurolla 16,5 pesoa talla hetkella. Tama on myos taysin paivakohtainen summa. Huomenna eurolla voi saada joko 17 pesoa tai 15 pesoa. Mutta eurojahan taalla ei vaihdella (tai ehka vaihdellaan, en tieda, kun ei euroja mukana ole), mutta sen sijaan olemma vaihtaneet dollareita. Silloin kurssi on: 1 dollarilla saa 13,5 pesoa. Tama vaihtelee sen mukaan kuinka kurssi paivittain vaihtuu seka onko sinulla mukana isoja vai pienia dollareita. Parhaan kurssin saa 50-100 dollarin setelilla, jolla olisi saanut 14 pesoa per dollari, mutta meilla ei niita ollut, joten meidan kurssimme oli sitten 13,5 dollaria.
Rahanvaihdon jalkeen lahdimme kavelemaan San Telmon alueelle, jossa paatimme kayda syomassa jotain pienta, kun koko paiva oltiin oltua ilman ruokaa. Oikeasti illallisaika alkaa vasta klo 20 aikoihin. Ja tietenkin juomassa saapumisoluet, jotka sitten vaihtuivat saapumispunaviineihin. Onneksi Elisa oli koko ajan mukanamme, niin rahavaihdon kuin metromatkojen ja ruokailunajan, koska meille tuli jo eilisen aikana hyvin selvaksi, etta we are screwed. Espanjankielen taitomme on todella heikkoa (tai siis ainakin minun) ja kukaan ei taalla puhu englantia, eika myoskaan menuja ole mahdollista saada englanniksi. Antti on onneksi lukenut ahkerasti mexican spanish-sanakirjaa ja opetellut hyvin fraaseja, joita sitten uskaltautuu sanomaan ihmisille. Mina keraan viela rohkeutta jo ihan perus kiitoksen sanomiseen. Kylla se tasta. Viime yona herasin ajatukseen, kuinka tilaan ravintolassa punaviinia: "quisiera una copa de vino tinto".
Hostellin vaihtosuunnitelmamme kariutui aika pian eilisen aikana. Vasyneina ei huvittanut lahtea jalkaisin etsimaan muita mestoja. Ja kuten saimme huomata, ei naita muita mestoja juurikaan ole. Paatimme siis varata taman saman paikan maanantaiaamuun asti. Ja sitten tajusimme, etta rahanvaihdon ansiosta yksi yo maksoi tassa samassa hostellissa 8 euroa 11 euron sijaan! Kiitos epavirallisen, paremman kurssin!
Buenos Aires ei ole mikaan pikku kaupunki. Tama tuli jo selvaksi lentokoneen laskeutuessa, kun katselimme ikkunasta kaupungin kokoa. Tama on suuri! Ja siis todella suuri. Kylla mansenmuija kalpenee tata katsellessa ja kotiin tulee kova ikava, kun pyorii jossain hyvin kaukana turvalliselta hostelliltaan. Elisa kertoi, etta hanen taytyy varata yliopistolle menoon kaksi tuntia, jos haluaa olla varma, etta kerkia ajoissa luennolla. Yliopisto on tosin vahan kaupungin keskustan ulkopuolella. Nama valimatkat, mitka kartalla nayttaa pienilta, voi hyvinkin vieda bussilla 20-30 minuuttia. Tai kuten eilen taksissa lentokentalta tullessamme huomasimme. Meilla oli mukana kartta, josta koitimme seurata missa mennaan. Noin 15 minuutin ajon jalkeen olimme silla kadulla, jonka varrella hostellimme sijaitsee, mutta puoli tuntia myohemmin emme vielakaan olleet paasset hostellimme kohdalle.
Onneksi ensi viikolla paastaan Uruguayhin, joka on asukasluvultaan Suomea pienempi, joten ei tule sitten vaenpaljoudessa jannakakka housuun.
Kakasta puheenollen, taalla voi huoletta juoda kraanavetta, eika sahkolaitteille tarvitse erikseen adapteria! Hallelujah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti