Nyt on jo kuukausi oltu takaisin kotona reissulta ja sopeutuminen Suomeen on ollut oikein kivaa ja rentouttavaa. Piti jo aikaisemmin koittaa kirjoittaa tämä teksti, mutta laiskuus on vaivannu ja muutenkin ohjelmaa on ollut joka päivälle, joten tuskin olisin aikaisemmin kerinnytkään tätä kirjoitella. Töissä on tullut jo oltua ja kerittiin Kuopioonkin poiketa sukulaisia tapaamaan. Ja Antti oli viikonlopun rellestämässä Helsingissä ja lähtee Jyväskylään nyt lauantaina, että ei täällä nyt ihan mitään olla laiskoteltu. No, mutta asiaan.
Lempi paikat reissussa:
Moni on kysellyt, että mikä oli paras paikka. Kysymykseen on vaikea vastata koska kaikki paikat oli hyvin erilaisia ja kaikki omalla tavallaan hyviä ja huonoja. Mutta jos nyt miettii missä parhaiten viihtyi ja mistä eniten harmitti jatkaa matkaa, oli sellainen varmastikkin Iquique. Ja Punta Del Diablo. Molemmissa paikoissa oltiin se kaksi viikkoa ja mielellään olisi vielä pidemmäksikin ajaksi jäänyt. Muita viihtyisiä kaupunkeja/kyliä oli Valparaiso, Buenos Aires, Montevideo, La Paz, Chiloe ja monia muita.
Pääkaupungeista top-5 järjestys olisi:
1. Buenos Aires: Kaupungissa on aina tehtävää, sielä on paljon nähtävää, huikeita ihmisiä, paljon ravintoloita, erilaisia esityksiä, kaikkea mahdollista. Itselleni tuli kaupungista hyvä fiilis alusta asti, eikä varsinaisesti mistään kulttuurishokista tarvinnut kärsiä, kun tavat ja käytännöt on hyvinkin eurooppalaisia. Tykkäsivät sitten paikalliset siitä, että heitä verrataan eurooppaan, tai ei, me gusta mucho! Erityisen hyvä kaupunki nimenomaan kaupunkilomaa ajatellen.
2. Montavideo: Veden vierustaa menee ihana rambla, jota pitkin on kiva käydä juoksemassa ja joka on iltaisin täynnä ihmisiä urheilemassa, juomassa mateeta, hengailemassa kavereiden kanssa ja pelailemassa pelejä. Hirvittävästi yökerhoelämää ei vissiin ole tarjolla (tai varmaan jossain päin kaupunkia on, josta me ei sitä löydetty), joka ei minua varsinaisesti haitannu, mutta joitain pieniä pubeja olisi kyllä voinut olla. Ihmiset on myös mahtavia ja ylipäätänsä kaupungista jäi sellainen tranquilo eli rauhallinen ja rento olo.
3. La Paz: Tämä kaupungi on jakanut ihmisten mielipiteet. Kenenkään en ole kuullut sanovat, että paikka on ok tai ei huono, muttei hyväkään, vaan aina La Pazista puhuessa joko ihmiset on rakastanut tai vihannut sitä. Minä kuulun niihin, jotka rakastaa. Minusta kaupunki ensinnäkin on ihanassa paikassa vuorien ympäröimänä, joskin korkealla vuorilla sijaitessa on vähän kylmä ja korkeuserot voi tällaisessa tasamaalla asuvalle ottaa aika koville. Toisekseen vaikka ihmiset onkin vähän varautuneempia verrattuna Chileen tai Argentiinaan tai Uruguayhin, kyllä he ystävällisiä ovat. Kaupungista myöskin tuli sellaiset hyvät aallot ja ilmeisesti myös yöelämä on aika villi La Pazissa. Ei itse tullut kokeiltua, mutta näin kuulin puhuttavan. La Paz on myös vähän mystinen kaupunki. Ja halpa kun mikä! Ruokaa saa alle eurolla! Joskin ruuanlaadusta joutuu vähän tinkimään.
4. Santiago: Ensimmäinen fiilis kaupungista oli tylsä. Jotenkin paikka ei varsinaisesti värisyttänyt, kun saavuttiin, mutta kun oltiin sitten vähän pidempään, niin kyllähän se mukavalta alkoi tuntua. Metroyhteydet on hyvät ja kaupungissa on helppo liikkua. Miinusta tulee ilmansaasteista. Kaupungin yllä leijuu koko ajan saastepilvi ja ympäristö on aika kuivan näköistä. Santiago oli vähän sellainen ok kaupunki, josta on vähän vaikea sanoa mitään. Chilessä on niin paljon muita huikean hienoja paikkoja, joten ehkä näihin muihin kohteisiin suuntaisin Santiagon sijaan. Mutta jälleen kerran, ihmiset on kaikista parasta tässäkin kaupungissa. Tavattiin niin paljon sydämmellisiä, vastaanottavia ja ihania ihmisiä, että kyllä suomalaisilla on piiiitkä matka samanlaiseen avoimuuteen ja ennakkoluulottomuuteen.
5.Lima: Kaupunki jätti kaikin puolin kylmäksi. Itse en kokenut uhkaavia tilanteita, mutta ilmeisesti sellasia on paljon Limassa. Ja kuten jokaisessa isossa kaupungissa, Limassa on tiettyjä alueita, joita turistin on syytä välttää. Suurin osa hostelleista sijaitsee Mirafloresin alueella, tai oikeastaan suurin osa turvallisista hostelleista, sijaitsee Mirafloresin alueella, ja tämä kyllä näkyy myös hinnoissa. Miraflores on oikein viehättävä ja turvallinen alue, mutta myös muuhun Limaan ja koko Peruun verrattuna oikein turistihinnoissa. Myös jos on koko Limassa oloajan Mirafloresissa, saa Limasta aivan liian turvallisen ja puhtaan käsityksen. Siltikin saastepilvi leijuu kaupungin yllä ja liikenne on aivan päätöntä ja torvien tööttäilyä saa koko ajan kuunnella. En itse Limalle lämmennyt enkä koe välttämätöntä tarvetta mennä ihan heti uudestaan. Ihmiset on kyllä kivoja ja erityisesti Flying dog- hostellissa, jossa olimme koko ajan, henkilökunta oli 5/5 tyyppejä.
Kuinka paljon tämä lysti meille sitten maksoi? Aasiaan verrattuna Etelä-Amerikka on kalliimpi. Suomeen verrattuna Etelä-Amerikka on halpa. Jos viiden kuukauden reissu yhdelle hengelle Aasiaan lentoineen ja kaikkine majoituksineen, ruokineen, viisumeineen, liikkumisineen maiden välillä maksoi 5000 euroa (1200 euroa menopaluulennot) oli Etelä-Amerikka kyllä aavistuksen tyyriimpi. Yhdelle hengelle kuuteen kuukauteen meiltä meni noin 6500 euroa (lentoliput oli 1200euroa). Halvemmallakin on mahdollista päästä. Ensinnäkin lentoja ostaessa kannattaa aina hommata menopaluulippu jos vain paluupäivä on tiedossa. Ne on huomattavasti halvempia, kuin ostaa vain yhteensuuntaan lippu. Mutta, koska meillä ei ollut tietoa paluupäivästä tai edes paluumaasta, oli vain ostettava liput erikseen. Lisäksi Aasiaan verrattuna majoitukset ovat kalliimpia.
Aasiassa, jos olet poikaystävän tai kaverin tai jonkun muun kanssa liikkeellä, majoitukset tulevat heti halvemmaksi. Yksinmatkaajalle Aasian majoitukset ovat kalliimpia, kun bambumaja maksaa esimerkiksi 10 euroa yö, yksin maksat siitä 10 euroa ja kaksin maksat siitä 5 euroa per naama. Etelä-Amerikassa on enemmänkin hostelleja. Pariskuntana on varsin miellyttävää välillä saada omaa rauhaa, varsinkin jos on pitkiä aikoja tietyssä paikassa. Ja hostelleissa luonnollisesti oma huone verrattuna dormiin, on kalliimpaa. Joten yksinmatkaaja pääsee majoitusten puolesta halvemmalla Etelä-Amerikassa.
Myös liikkumiset kaupunkien välillä voi tehdä halvemmin kuin mitä me teimme. Itse olen vähän bussikammoinen Aasiassa sattuneen onnettomuuden takia, joten haluan mieluusti maksaa vähän ekstraa, jotta pääsen turvallisesti paikasta toiseen.
Ruoka on meikäläiselle reissaamisen lisäksi se paras vaihtoehto tuhlata rahat. Tosin kun budjetti on mitä on, niin aina ei voi herkutella. Mutta karkeasti sanottuna mikään ei vituta niin paljon, kun huono ruoka. Itse ei aina tullut reissussa herkuteltua, mutta tietyn pihtailun jälkeen pinna alkaa olla sen verran kireällä, että piti mennä syömään paikkaan, jossa ruoka oli kalliimpaa mutta myös parempaa. Joten tämäkin on sellainen kohta, mistä kunnon pihtari pystyy nipistämään euroja. Minä en niihin tyyppeihin kuulu. Voitte vaan arvailla voisiko vanha kunnon penninnipistäjä-Antti mahdollisesti olla tällainen tyyppi.
Matkaa kun lähdettiin suunnittelemaan, koitettiin laskea päiväbudjetiksi kahdelle hengelle 80 euroa. Joinain päivinä tämän pystyi helposti alittamaan, mutta joinain päivinä taas mentiin heittämällä yli, kun ohjelmassa on kaikenlaisia aktiviteettejä. Mutta plussat ja miinukset onneksi kompensoi toisiaan. Jos on kovastikkin aktiivilomalle lähdössä, jossa aikoo tehdä kiipeilyistä sukelluksiin ja vaelluksista laskuvarjohyppyihin, luonnolliseti rahaa kannattaa varata vähän enemmän. Pääasiassa päästiin kyllä hyvin alle budjetin, joten kotiinpaluukin meni vähän stressittömämmin.
Nyt minä päätän tämän blogin tähän. Toivottavasti joku saa joskus jotain hyötyä tästä kun omaa reissuaan suunnittelee. Kiitos ja hei.
