Ollaan nyt oltu vajaat kaksi viikkoa taalla Punta Del Diablossa, joka on minun mielesta "paratiisi maan paalla". Mitaan ei oikeastaan olla tehty, lahinna nautittu tekemattomyydesta. Mina oon paa-asiassa opetellut pelkkaa lusmuamista ja oleilua. Antti on intopinkeana opetellut espanjaa. Itsekin valilla tulee istuttua monta tuntia lukemassa verbeja, kunnes aivot ei enaa jaksa ja kirjaimet hyppii silmille. Sitten voikin menna nukkumaan ja jatkaa seuraavana aamuna.
Ollaan me oikeasti tehty muutakin kuin vaan lusmuttu. Tuossa aika lahella on Santa Teresan luonnonpuisto, jonne ollaan menty kerran kavellen ja kerran pyorilla. Mukava rauhallinen puisto, jossa voi nahda erilaisia lintuja, liskoja ja mahdollisesti myos vesisian. Me ei kylla nahty kuin yksi lisko. Sen sijaan paastiin jonkun vanhan pariskunnan kotivideolle, kun he kuvasivat meita pyorailemassa, jopa kahdella eri kameralla. Hammentavaa. Puistoa vastapaata on Laguna Negra, joka ei omasta mielestani juurikaan poikkea Suomen jarvista, eika tehnyt suurtakaan vaikutusta, Tosin nahtiin korppikotkia pyorimassa kallioilla laguunin rannassa. Ja siela on kuulemma upea auringonlasku.
Kyla itsessaan on todella pieni, eika taalla aivan kauheasti ole mahdollista tehda. Varsinkaan nain low seasonina. Rannalla ollaan makoiltu ja lenkkeilty ahkerasti. Vesi on niin jaatavan kylmaa viela tahan aikaan vuodesta, etta uiminen ei kiinnosta. Kerran olen kaynyt kastautumassa. Surffaus olisi mahdollista markapuvussa, mutta sekin taitaa nyt jaada. Ratsastamaankin haluisin paasta, mutta kyseista lystista osataan kylla pyytaa hyva hinta: 45 US dollaria per naama.
Olemme myos onnekaita, etta eksyttiin tanne nain low seasonin aikaan. Ravintoloita ei ole kuin kolme (tehdaan tosin paa-asiassa ruuat itse tai syodaan hostellin henkilokunnan tekemaa safkaa) ja muutenkin kaikki paikat aikalailla kiinni. Hinnat ei ainakaan ole niin kovat kuin high seasonilla, joka alkaa joulukuun alussa. Jos valittelin kovaa huoneen hintaa nyt, (joka oli siis 50 US dollaria yolta) niin sain selville, etta high seasonilla samaisesta huoneesta saa maksaa vahintaan 130 US dollaria. HALOOOOOO!!??? Pahimmillaan 8 hengen dormi maksaa 50 US dollaria! EI MITAAN JARKEA!! Tosin eikos sita sanota, etta tyhma ei ole se joka pyytaa vaan se joka maksaa. Ja maksajiahan riittaa. Normaalisti kylan asukasluku on 900. High seasonilla taalla on jotakuinkin 25000 ihmista. Me toivottavasti ollaan jo kaukana siina vaiheessa.
Toivossahan on hyva elaa. Viikko on jo vaihtunut kahdeksi viikoksi ja tarkoitus oli lahtea huomenna jatkamaan matkaa, mutta venytimme lahtoa paivalla. Taalla on nyt neljatta paivaa aika kurja saa. Vetta sataa ja tuulee. Torstaina oli ukkosta. Huomiseksi on luvattu myos ukkosta, joten olisi kurjaa kavella ukkosessa rinkka selassa. Siirsimme siis lahdon tiistaille. Tosin hostellin tyontekijat ovat jo vitsailleet kuinka tulemme olemaan taalla viela neljan kuukaudenkin paasta. Ajatus ei sinansa ole huono, mutta toita on sitten tehtava. Ei taalla muuten olisi varaa olla.
Ei me tanne oikeasti jaada. Tiistaina suuntana on Cabo Polonio. Se on viela Punta Del Diabloakin pienempi. 70 ihmisen kyla, noin tunnin paassa taalta. Kyseisessa mestassa sahkoa on hyvinkin rajallisesti, puhelinyhteys puuttuu ja kylaan ei ihan niin helposti paase. Taytyy ottaa bussi jollekin tietylle bussipysakille (Antti toivottavasti tietaa minne) ja sielta hypata jeeppiin, joka kuskaa hiekkadyynien yli merenrannalle. Kuulemma Cabo Polonio on Punta Del Diabloa rennompi ja siistimpi paikka. No se nahdaan sitten, kun lopulta paastaan perille.
Antista on tullut mate-hirmu! Ostin Antille synttarilahjaksi oman matekipon, ja joka paiva se kulkee ympari hostellia vetaen mateeta! Itse viela totuttelen maten karvaaseen makuun, mutta siihen alkaa pian tottumaan ja valilla jopa huomaa, etta tekee mieli matea.
Ruokiin ollaan vihdoin myos saatu vahan lisapotkua, kun hostellin huippukiva johtaja Steve kavi ostamassa meille tuoretta chilia!!!! Hyvasti mauttomat ruuat! Ja tanaan maistoin tahan mennessa parasta empanadaa! Tiedan, etta minun suusta tama voi olla vaikea kuulla, mutta se sisalsi KALAA ja juustoa!!! Oisin voinut syoda niita vaikka kuinka monta! Empanada on siis uppopaistettu torttu, jonka sisalla on jonkinlainen tayte. Vahan niinkuin pasteija.
Kaikin puolin tama kaksi viikkoa taalla on tehnyt hyvaa ja kaikki se stressi ja vitutus ja vasymys, mita kotona tunsi, on kadonnut. Hermo on levannyt ja tajunnut miten pirun onnekas sita on, kun paasee kokemaan tallasen reissun. Erityiseti kun mukana on maailman tarkein ja rakkain ihminen. Suosittelen jokaiselle reissailua mahdollisuuksien mukaan!
Nyt loppuun vahan kuvia ja sit kipitan opiskelemaan espanjan verbeja :D ¡Chao!
pyorilla menossa kohti Santa Teresan luonnopuistoon
Heppoja vapaana luonnonpuistossa
Vesisikoja. Naa ei kylla vapaana juossu, vaan oli "elainpuistossa"
Jos joku ei viela facebookista tai instagramista huomannut, niin voitettiin Antin kanssa kurpitsanveisto kisa. Myos hurjasteltiin Halloween naamioilla, jotka loydettiin hostellista.
Siina se nyt on! Tahan mennessa paras empanada! Pescado y queso
Viime paivien kova tuuli ja sade on nostanu aaltoja ja vaahtoa rannalle
Onneksi meidan huoneessa on takka, jota on lammitetty kylman iskiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti