Aattelin kirjotella pienen vinkkiosion tahan, kun ootellaan, etta saatais huone hostellista. Nama vinkit on sellasia kaytannonjuttuja, joita ei ehka kotoa kasin osannu ajatella ja jotka on nyt taalla huomannu.
1. OPETTELE ESPANJAA. Oikeasti. Edes ihan perushommia. Taalla kylla voi asioida hostelleissa englanniks, mutta kaupat, kioskit, bussilipunmyyjat, ravintola, pesulat ja muut perusliikkeet, missa kayt, eivat puhu englantia. Ruokalistat on harvoin englanniksi. Siina sitten ihmettelet, etta mikahan on esparrago ja toivot sen olevan jotain hyvaa ja tadaa lautasellasi on kasa parsaa. Myoskaan kauheasti ei paase sisalle kulttuuriin ja ihmisten elamaan taalla, jos ei puhu espanjaa. Paikalliset kylla haluavat keskustella kanssasi, mutta vain espanjaksi. Ainiin ja tama on sitten sita etela-Amerikan espanjaa. Ei ihan sita samaa mita voit opetella suomessa :) Mutta kylla silla parjaa.
2. OTA MUKAAN MASTERCARD TAI VISA ELECTRON. Kuka neropatti keksi visan??? Ihan turha kapistus sanon mina! Onneksi mukana on myos visa electron ja Antin mastercard. Jostain kumman syysta, minun visa credit/debit ei toiminut automaateilla kertaakaan kuukauden aikana Uruguayssa. Sen sijaan Electron toimi lahes aina. Uruguayssa automaatista saa nostettua maksimissaan 5000 pesoa, mutta kun koitat nostaa summaa, ei nosto onnistukkaan. Tama johtuu siita, etta ulkomaiselle kortilla nostaessa, menee joku palvelusumma tililta (noin 5 euroa). Eli nostaessasi 5000 pesoa + palvelumaksu ylitat sen 5000 pesoa, joten siksi et saa rahaa. Eli oikeasti sina voit siis nostaa 4000 pesoa. Katevaa eiko totta! :) Taman tajusimme vasta muutaman paivan nostoyritysten jalkeen. Mutta huom! Patee vain luottokortilla nostaessa! Kai.. Minun visa electroni sen sijaan toimi kuin rasvattu. Ainakin melkein. Vain jos menet pankin yhteydessa olevalle automaatille. Muissa automaateissa ei ilmeisesti aina ole nettiyhteytta, minka visa electron tarvitsee toimiakseen. Kantsii myos aina tarkistaa, jos on lahdossa jonnekin pienempiin kyliin, etta onko naissa kylissa automaattia vai ei. Uruguayssa ei ainakaan monessa kylassa ollut automaattia ja siita tuleekin sitten mukavaa lisakustannusta, kun lahtee selvittelemaan tieta seuraavaan isompaan paikkaan, josta voi nostaa rahaa. Monissa paikoissa voi kylla maksaa kortilla, mutta siita veloitetaan aina 10 %.
3.OTA MUKAAN DOLLAREITA/EUROJA. Jos matkustaa Argentiinaan kantsii ottaa mukaan euroja. Paljon euroja. Niita voi sitten vaihtaa pesoihin. Jotain huhua olen kuullut puhuttavan bluemarketista Florida streetilla, jossa 1 euroa kohti saa 16-17 pesoa, kun virallisessa vaihtopaikassa 1 euroa kohti saa 10 pesoa. Mutta ei kai nyt kukaan menisi vaihtamaan rahaa epaviralliselle vaihtopaikalle. Ei toki! No jos jostain syysta nyt sitten kuitenkin haluaa menna vaihtamaan rahaa tuonne epailyttavalle, turistoituneelle kadulle, jossa ainut asia mita kuulet on "cambio, cambio, cambio", kannattaa ottaa mukaan isoja seteleita. 100 Dollarin setelista saa paremman kurssin, kuin 10 dollarin setelista. Itse emme ottaneet ihan kauheasti dollareita tai euroja Suomesta mukaan, koska tiesimme menevamme Uruguayhin, josta automaatista saa dollareita. Joo saahan sielta toki. Mutta voit nostaa vain 300 dollaria kerralla ja joka kerta sinulta veloitetaan taas 5 euroa joka nostolta. Eli isompia summia nostaessa, menettaa aika paljon rahaa valista. Ja jokainen varmasti myos tajuaa, etta turhaan ei kannata isoja summia kantaa, vaan jattaa omalla lukolla lukittuun lokerikkoon kaikki ylimaarainen raha, passit, yms. Ja muuten kayttaa rahavyota tai muuta vastaava.
4. VAARAN RAHAN TUNNISTUS. Me ei onneksi olla saatu itse yhtaan vaarennettya rahaa, mutta ollaan paasty kylla tutkimaan ja hypistelemaan vaarennettya rahaa. Osa on todella kamasesti tehtyja seteleita ja ne tunnistaisi kuka tahansa vaaraksi. Mutta ollaan paasty myos hypistelemaan hyvin tehtyja, vesileiman sisaltavia seteleita. Jos olisin itse saanut kyseisen setelin, olisin tyytyvaisena ottanut sen vastaan. Helpoin keino tunnistaa vaara 100 peson seteli on raaputtaa setelin ukon olkapaata. Tai uusissa satasissa, naisen hiuksia. Aidossa setelissa olkapaa tuntuu erilaiselta, kun vaarennetyssa siina ei tunnu mitaan erikoista. No, taman ehka oppii vaan sitten kun paasee hypistelemaan oikeata ja vaaraa setelia. Yleisin paikka saada vaaraa rahaa on taksit ja baarit. Joskus ilmeisesti myos virallisilta automaateilta voi saada vaaraa rahaa. Hienoa!
5.TAKSIT JA COLECTIVOT. Buenoas Airesissa on kahdenlaisia takseja. Taman kuulimme koulussamme. Kaikki nayttaa samalta, mutta osalla on katolla kyltti, jossa lukee radiotaksi. Nama taksit ovat rekisteroityja takseja ja niiden kuljettajat ovat suorittaneet kurssin ja testin ja heidat on myos rekisteroity. Nama ovat niita niin sanottuja luotettavia takseja. Muut taksit ovat takseja, joissa kuka tahansa voi olla taksikuski ilman erillisia kursseja tai mita nyt taksikuskit tarvitsevat. En mina tieda. Mutta naita radiotakseja joka tapauksessa suositellaan. Me tosin ei ihan kauheasti olla taksilla posoteltu. Bussit kulkee sen verran hyvin, etta niilla paasee hyvin paikasta toiseen. Tai tavallaan kulkee hyvin. Joskus ne tulee ja joskus ei. Joskus tulee perakkain nelja samaa bussia ja joskus joutuu odottamaan puoli tuntia edes yhta bussia. Ainut ongelma bussissa on lipunosto. Kateisella voi kylla ostaa bussilipun, mutta se pitaa maksaa kolikoilla ja mistaan ei saa kolikoita. Me kaytiin vaihtamassa pankissa kolikoita, mutta ne oli taas liian uusia kolikoita, joten lippuautomaatti bussissa ei hyvaksynyt kolikoitamme. Helpoin keino on hommata subekortti, jonka saa postista tai kioskilta. Kortti maksaa 20-25 pesoa ja sinne ladataan rahaa sen verran kun haluaa. Silla voi sitten painella menemaan joko bussilla tai metrolla. Bussilipun hinta myos puolittuu jos maksaa matkan subekortilla kateisen sijaan.
Noilla nyt paasee alkuun ainakin. Saa nahda mita kaikkea sita viela oppii Chilessa ja Perussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti