Uruguay on nyt koluttu ja ollaan palattu takaisin Argentiinaan. Uruguaysta jai hyva fiilis ja vahasen jopa harmitti lahtea Montevideosta sunnuntaina jatkamaan matkaa. Pidan itse enemman Montevideosta kaupunkina kuin mita Buenos Airesista, vaikkei Buenos Airesissakaan varsinaisesti mitaan vikaa ole. Pienemmat kaupungit tuntuu turvallisemmalta verrattuna isoihin, usean miljoonan ihmisen kaupunkeihin. Ja Montevideo taitaakin olla Etela-Amerikan turvallisin kaupunki. Tosin tama fakta kannattaa tarkistaa jostain muusta lahteesta. Muistan vain kuulleeni nain.
Oltiin viimeviikko pelkastaan Montevideossa ja talla kertaa eri alueella, kuin mita ensimmaisella kerralla. Ekalla kerralla majotuttiin El Viajero- hostellissa keskustassa ja talla kertaa majotuttiin Pocitosin alueella, noin 20 minuutin paassa keskustasta. Pocitosin alue oli paljon viihtyisampi ja aivan joen vieressa, joten lenkille oli helppo lahtea joenvartta pitkin. Saksalaiset ystavamme ehdotti meille samaa hostellia, jossa he olivat: Destino 26, joka osoittautui oikein hyvaksi valinnaksi. Hostelli oli siisti, keittiossa oli paljon tilaa ja helppo tehda ruokaa ja henkilokunta oli todella mukavaa. Ja paasi pelaamaan kikkeria :D
Ihan joka paivalle ei jaksettu keksia aktiviteetteja, mutta jotain kuitenkin saatiin viikossa aikaiseksi. Kaytiin tutustumassa Montevideon yoelamaan, jossa ei varsinaisesti mitaan kehumista loytynyt. Ensinnakin baarit oli todella vaikea loytaa. Kierreltiin katuja ainakin tunti etsien edes yhta auki olevaa baaria. Ja kun ei mitaan loydetty, palattiin hostellille kysymaan neuvoa, jotta tiedettaisi minnepain lahtea. Kun sitten saatiin ohjeet, minne menna, oli kello jo yli kaksi, joka minulle on jo vahan liian myoha, kun yleensa olen unessa jo kahdentoista maissa. Joten luonnollisesti olin vahan nuupahtanut. Baariksi valittiin Bar 21, joka oli hikinen, ahdas, lihatiski, jonne pojat joutuivat maksamaan 300 pesoa, eli noin 10 euroa, sisaan ja tytot paasivat ilmaiseksi. Hintaan kylla sisaltyi litran kalja. Tama oli siis Montevideon suosituin yokerho. Ihme kylla jaksettiin viiteen asti "jorata" eli kiusallisesti ja ujosti heilua nurkassa latinomusiikin tahtiin, kunnes sitten baari suljettiin ja lahdettiin kotia kohti.
Torstai olikin meille suuri paiva! Osa varmaan huomasinkin jo facebookista tai instagramista kuvan meidan ensimmaisesta, isosta jalkapallomatsista. Mentiin siis katsomaan Uruguay - Costa Rica -maaottelua. Kyseessa oli ystavyysottelu eika stadion ollut loppuunmyyty, mutta paikalla oli kuitenkin Uruguayn oma kultapoika Suarez.. Ja tunnelmakin oli hyva ja ihmiset innoissaan. Antti pohti pitkaan pitaisiko hanen kannattaa Costa Ricaa, mutta paatyi kuitenkin Uruguayhin, kun kerta Uruguayssa oltiin. Ja hyva niin, koska stadionilla ei tosiaan ollut kuin ehka 20 Costa Rican kannattajaa ja nekin aivan eripuolella, kuin missa me.
Uruguaysta jai kaiken kaikkiaan kateen pelkkaa positiivista (paitsi tietenkin yoelama, joka nyt ei muutenkaa ole niin suuressa merkityksessa minulle). Maa on rauhallinen, leppoisa ja minnekkaan ei ollut kiire. Yhtaan vihaista urugualaista en tavannut. Olo tuntui kaikin puolin turvalliselta, eika turhaan tarvinnut kuumottaa, etta tulisi ryostetyksi tai hakatuksi. Tietenkin sekin olisi varmasti mahdollista, jos oikein etsisi ongelmia ja menisi alueelle, jota ei suositella. Mutta niinhan sita voi kayda Suomessakin. Jos suuntaa etela-Amerikkaan, suosittelen lampimasti poikkeamaan Uruguayssa.
Noniin. Sitten Buenos Airesiin. Matka Montevideosta Buenos Airesiin meni yllattavan kivuttomasti. Laivalippu, josta maksettiin mentaessa 28 euroa yhteensa, maksoikin talla kertaa 60 euroa yhteensa. Sisaltaen bussimatkan Montevideosta Coloniaan. Montevideosta Buenos Airesiin meidan hostellille meni kuusi tuntia. Ihmettelinkin Antille sita, kuinka helposti matka meni. Luksusta!
Tultiin takaisin tanne kahdeksi viikoksi, koska otettiin kahden viikon intensiivinen espanjankurssi Academia Buenos Airesissa. Tarkoitus olisi oppia edes vahan paremmin ymmartamaan / puhumaan espanjaa, koska talla tasolla varsinkin minun espanja on todella huonoa. Antti tuntuu olevan jo kuin kala vedessa, virittaen keskusteluja, minun seistessa silmat pyoreana vieressa ja ihmettellen, etta mita hittoa. Opetus tapahtuu kokonaan espanjaksi ja varsinki ensimmaisen paivana tahti oli todella nopea. Kun nelja tuntia istuu kuunnellen espanjaa ymmartamatta lahes mitaan, turhautuu. Ensimmaisen paivan jalkeen olo oli jotakuinkin varsin masentunut ja epatoivoinen. Vakisinkin rupesi miettimaan, etta olikohan tama nyt sittenkaan jarkeva idea laittaa 745 us dollaria (kahdelta hengelta) kahden viikon intensiiviseen kurssiin, jos ei ymmarra mitaan. Tiistai tuntui jo paremmalta, mutta tanaan taas iski ahdistus, turhautuminen ja suorastaan vitutus. Opettajan kysyessa vastausta, meikalainen istui vain hiljaa, tuijottaen kirjaa ja apinat loi lautasia yhteen aivoissani. Kaikki sanat ja lauseet, niin espanjaksi kuin englanniksi, havisi mielesta ja hiki alkoi puskea. Samaan aikaan jokainen silmapari luokassa tuijotti odottaen, etta: "sanois nyt jotain". Antti yrittaa naissa tilanteissa aina parhaansa mukaan auttaa, mutta mina en vaan saa sanaa suusta.Voin kertoa, etta siita on mukava, leppoisa ja hauska opiskelu kaukana. Taidan ottaa yhden yksityistunnin tassa joku paiva, jotta saisi palautettua mieleen ihan peruslauseenrakenteen, ilman ryhmanpainetta. Toivotaan, etta tama tasta nyt viela iloksi muuttuisi. Onhan kurssia kuitenkin jaljella viela puolitoista viikkoa. No, jos tasta selvitaan, palkitsen itseni jollain kivalla. Kuten mekolla:)
Onneksi meilla on muutakin ohjelmaa taalla, kuin opiskelu. Tanaan esimerkiksi taalla hostellilla oli ilmainen tangotunti. Joten paatettiin Antin kanssa ottaa osaa. Varsinkin kun tasta lystista ei tarvitse mitaan maksaa. Saa nahda millaisiksi parkettien partaveitsiksi tunnissa kerkiaa kehittya. Toivottavasti sielta saisi ruusun hampaiden valiin. Punaviinia on ainakin tanssin jalkeen tarjolla. Tangon lisaks meilla on liput sunnuntaina Fuerza Bruta- showhun. En ollut kyseisesta showsta ennen kuullut, mutta kuulin saksalaiselta kaveriltamme tasta, kun han osti liput ystavalleen synttarilahjaksi. Tama on siis synttariyllarishow. Suosittelen katsomaan youtubesta, mista on kyse. Naytti aika hullulta ja olen super innoissani. Liputkin maksoi vain 190 pesoa eli noin 12 euroa. Elisa puhui myos La Bomba De Tiempo nimisesta "must see"- esityksesta, joka on jonkinlainen parin tunnin rumpuesitys. Sita paasisi katsomaan joka maanantai. Mahdollisesti menemme siis sinnekin, jos voimat riittaa sunnuntain Fuerza Brutan jaljilta.
Parin viikon paasta lahdetaan sitten Cordobaan ja Mendosaan maistelemaan viineja. Sitten siita suunta onkin jouluksi Chileen. Aideille tiedoksi: ei huolta, emme mene Punta Del Diabloon toihin kuukaudeksi. Joten lisakuukautta matkalle ei nailla nakymin tule (paitsi jos mennaan Boliviaan) :D. Ja kuvia tulee taas kuhan jaksan laittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti