Vaikka olemmekin viihtyneet hyvin Chiloella ja erityisesti Mirtan, Pedron ja Franin luona, alkaa jatkuva kylmyys jo vähän kyrsiä. En minä Suomesta lähtenyt sen takia, että saisin palella toisella puolella maailmaa. Vaan siksi, että voin imeä aurinkoa ja lämpöä itseeni ja sitten jakaa näitä lesoilukuvia facebookissa/instagramissa. Noh, eihän tämä kylmyys ole mitään verrattuna Suomeen, josta jouluaattona saatiinkin viestiä -25 asteen pakkasista, mutta Suomessa sentään pääsee esim. talon sisälle lämpimään, toisin kuin täällä. Ainut lämmin paikka on kuumasuihku tai kaikki vaatteet päällä neljän viltin alla sängyssä. Myöskään paikallisille ei parane valittaa kylmää koska: "You are from Finland, you don't feel cold". Jep, niinhän se on.
Kerittiin kyllä paljon tekemään kahdessa viikossa täällä ja erityisen iloinen olen siitä, miten paljon enemmän on taas oppinu espanjaa. Pääasiassa koko kaksi viikkoa ollaan kommunikoitu espanjaksi. Tietenkään vieläkään en ymmärrä tarpeeksi hyvin, mutta jo huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Ja luonnollisesti vain jos puhutaan hitaasti. Olen vihdoin myös alkanut ujosti puhumaan Antin avustuksella espanjaa. Kieliopillisesti väärin ja ilman, että osaisin kunnolla imperfektejä tai muistaisi sanoja, mutta yleensä pointti on tullut selväksi kun tarpeeksi kauan änkyttää ja hakee sanoja. Siispä tap tap tap- taputan itseäni päähän ja totean: "tästä se lähtee".
Joulukin oli ja meni ja meiltä se menikin sitten aivan totaalisesti ohi. Täällä kun ei ole tapana viettää joulua mitenkään suuresti. Tai ainakaan tässä perheessä. Illallinen syödään yhdessä ja that's it. 24. Päivä herätessäni katselin vähän kateellisena kuvia facebookista, kun kaikilla oli kivoja joulupäivityksiä. Sen jälkeen nousimme ylös ja menimme syömään aamupalaa. Leipää marmelaadilla. Ei riisipuuroa. Sitten makoilimme sängyssä lounaaseen asti, joka oli kaksi päivää vanhaa tomaattikeittoa. Sitten skypeiltiin vähä äiskien ja iskien ja veljen kanssa ja käväistiin kaupassa ostamassa pullo punaviiniä ja koiralle keksejä. Oltiin päätetty Antin kanssa tehdä illalla ruuaksi munakoisopitsoja ja makaroonilaatikkoa. Lisukkeena salaattia. Taloon saapui yllättäen vielä aatoksi ranskalaisperhe, mutta onneksi ruokaa silti riitti kaikille. Toinen viinipullo tuotti pettymyksen korkkivian takia ja kohta lähdetäänkin tekemään reklamaatiota. Siinäpä se joulu sitten oli. Olen itse todella jouluihminen ja rakastan joulussa lämpöä, ruokaa, ihmisiä, saunaa, typeriä perinteisiä jouluohjelmia, suklaata, joululauluja ja ylipäätänsä joulua kaikkine, muiden mielestä tyhmine, lisukkeineen. Minusta se on ihanaa. Joten minulle tämä joulu oli pienoinen pettymys ja sen myötä tuli koettua ensimmäinen iso koti-ikävä. Onneksi joulu tulee joka vuosi ja tänä vuonna Suomesta saatiinkin ihania, iloisia uutisia pienen pienestä nyytistä, jonka haikara toi Antin isoveljen perheelle.
Pientä uusivuosistressiäkin saatiin aikaiseksi, kun tajuttiin, että kaikkialla hinnat pompsahtavat nelinkertaisiksi uudenvuodenaattona. Mutta, kuten jo pikkuhiljaa pitäisi alkaa oppimaan, asioilla on tapana järjestyä. Lauran kautta tutustuttiin Claudioon, joka pisti meille viestiä, josko haluaisimme osallistua talonvuokraukseen uutenavuotena Valparaisossa hintaan 20€ per naama. No, lienee sanomattakin selvää, että halutaan. Joten, problem solved, Valparaiso, täältä tullaan!
Kuvia ei vieläkään tule, kun ei ole tietokonetta käytössä.. Ehkä seuraavalla kerralla sitten! Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti