lauantai 21. maaliskuuta 2015

Uusi rakkauteni

Olen rakastunut. Antin lisäksi sydämeeni on tullut paikka eräälle uudelle, karvaiselle ystävälle. Picathsulle. Tämän karvanassun kanssa kohtasimme viime tiistaina ja olemme sen jälkeen tavanneet päivittäin. 

Huanchacossa on paljon erilaisia vaihtoehtoja vapaaehtoistöistä. Projektia on, jos jonkin moista, ja vaikka varsinaisesti en itse ole ottanut osaa mihinkään, olen ollut erään hollantilaisen tytön mukana koiratarhalla. Huanchacon koiratarha on yhden miehen projekti, jota vapaaehtoiset pyörittävät paikallisen eläinlääkärin kanssa. Tarhoja on kaksi, joista toisessa on isoja, kadulta pelastettuja aikuiskoiruja ja toisessa tarhassa on 10 aikuista koiraa ja tällä hetkellä 22 koiranpentua. Vapaaehtoiset koittavat järjestää säännöllisesti tapahtumia, joissa koitetaan kerätä rahaa koirille, jotta heidät saisi ruokittua ja rokotettua. 

Valitettavasti Huanchacon katukoiramäärä on aika hulppea ja rahat ovat tiukassa. Huolestuttavaa on se, kuinka huonosti ihmiset huolehtivat koiristaan ja kuinka helposti ne hylätään kadulle, kun ei enää tarvita tai on kasvanu liian isoksi. Meikäläinen ei tuollaista ymmärrä ja suututtaa niin järjettömän paljon. 

No, joka tapauksessa nyt asiaan. Tämä sydämeni varastanut nassukka on nimeltään Picathsu. Hän pisti heti silmään ja aika nopeasti häneen kiinnyinkin. Alkutaival on Picathsulle ollut vaikea ja hän on tarvinnut extra-huolenpitoa ja ruokaa. Hän onkin onnistunut kasvattamaan itselleen kunnon pömppövatsan, vaikka edelleenkin hän on muihin pentuihin verrattuna pieni. Picathsu on suurisilmäinen, vähän muumien Nipsua muistuttava olento, jolle tulee hikka kun hänet ottaa syliin ja hän tuhisee korvaan, kun häntä halaa. Katsoo suoraan silmiin isoilla killisilmillään ja murisee ja haukkuu 50 kiloiselle dobermannille, joka koittaa tulla kerjäämään rapsutuksia, juuri kun hellittelyhetki Picathsun kanssa on kesken.

Olen aivan totaalisen rakastunut tuohon olentoon ja enemmän kuin mitään muuta haluaisin tuoda nassun kotiin. Antti ei ajatuksesta mitenkään lämmennyt ja vaikka se sydämeeni sattuukin, joudun vaan toivomaan, että Picathsu saa hyvän kodin täältä, eikä lopulta joudu takaisin kadulle, josta hänet pelastettiin. Lisäksi koiran roudaaminen toiselta puolelta maapalloa on iso projekti ja hyvin kallis. Myöskin suurin pelkoni on, ettei Picathsu kestäisi pitkää lentomatkaa, kun se on niin pikkuinen ja hauras. Pala sydämestäni jää nyt tänne. Jos tuntuu siltä, että pussista löytyisi muutama ylimääräinen killinki www.gofundme.com sivustolla voi käydä lahjoittamassa itselleen sopivan summan näille Huanchacon karvaturreille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti