Huanchaco

Ollaan nyt viikko viihdytty täällä Huanchacossa ja huone on varattu vielä toiseksi viikoksi. Ranta on viihtyisä ja aurinko paistaa, mutta kylä itsessään on kyllä vähän kolkko. Mutta on tämä nyt parempi, kuin nököttää vikat viikot isossa kaupungissa.

Matka Limasta Huanchacoon vei 9 tuntia ja kuten aikaisemminkin, käytettiin taas Cruz del suria. Tällä kertaa tosin bussi oli vähän kalliimpi kuin yleensä (100solea/per naama) ja syykin selvisi, kun noustiin bussiin. Tämä suites-malli oli hienompi, kuin yksikään bussi tai edes lentokone, jossa olen ollut. Muhkeat, pehmeät penkit, jotka sai 180 astetta kallistettua sekä jokaisella omat telkkarit, joista pystyi katsomaan elokuvia tai sarjoja, pelaamaan pelejä ja kuuntelemaan musiikkia. Ei ollenkaan huono! 

Huanchacoon päästessämme haluttiin mennä Casa Fresh nimiseen hostelliin, joka oli saanu hostelwordissa 91% arvostelut. Valitettavasti hostelli oli täynnä ja jatkettiin etsimistä. Päädyttiin sitten kyselyiden jälkeen hostel Mereen ja tadaaaaaa koko hostelli on täynnä suomalaisia. Ei olla koko puolen vuoden reissulla tavattu yhtä montaa suomalaista, kuin täällä yhdessä päivässä. Ensinnäkin hostellin omistaa suomalainen nainen, työntekijöinä on kolme suomalaista ja vieraina lisää suomalaisia. Vastaan kävelee vähän väliä suomalaisia. Huanchaco on kuin Etelä-Amerikan Fuengirola. Antti vähän valitteli suomalaisten paljoudesta, mutta minua se ei haittaa. Minusta on vain mukavaa tavata suomalaisia melkein puolen vuoden jälkeen. Ainut ongelma on, että pitää vähän varoa sanojaan, kun on tottunut jo siihen, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä ja yhtä äkkiä joka toinen ymmärtääkin.

Ekana päivänä Huanchacossa täällä oli kesänpäättäjäisbileet. Sielä juotiin kaljaa, tanssittiin ja heitettiin maalia toisia päin ja jos huono tuuri käy, saa myös ämpärillisen vettä niskaansa..kolme kertaa.. Otettiin osaa kemuihi ja minä olin juurikin se epäonnekas, joka sai kävellä hostellille litimärkänä ja maalisena, kun Antti tepasteli vaatteet märkänä vain maalista. Nämä päättäjäiset ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täällä olisi nyt jotenkin kylmä ja kesä on ohi. Ehei, kyllä lämpöä vielä riittää.

Antti on käynyt jo muutamaan kertaan surffaamassa, mutta minä en ole vielä päässyt. Pientä sairastelua on ollut liikkeellä, johtuen lähinnä erään baarin juomatarjoilusta (kotipolttoisesta viinasta tehtyjä koktaileja), mutta myös mahdollisesti jostain ruuasta, joka on aiheuttanut pahoinvointia. Joten koitamme surffausta joku toinen päivä, kun olo helpottaa.

Tässä Huanchacon vieressä on Chan Chanin rauniot, joita käytiin katselemassa muutama päivä sitten. Sisäänpääsy oli 10 solea elikkäs 3€ ja rauniot oli tylsimmät millä olen käynyt. Yleensä Peru on ollut aika hyvä rahastamaan turistia pääsymaksuillaan, mutta ehkä hekin Chan Chanin kohdalla tajusi, miten tylsä kyseinen paikka on, eikä siitä voi pyytää 3€ enempää. Ehkä se olisi ollut mielenkiintoisempi, jos oltaisi otettu opas, mutta toisaalta, tuskin opaskaan olisi siitä kauhean jännittävää saanut.. Ainakaan 3 euroa jännittävämpää.

Tämä teksti kokonaisuudessaan on ehkä vähän tylsä, mutta Huanchacossa nyt ei ihan niin paljoa tapahdu, että tästä paljoa jännittävämpää saisikaan. Nyt mennään kattomaan surffikisaa tuohon viereen. Heippu! Ainiiin 27 päivää ja ollaan kotona! JEEEE!!