Kohti lämpöä

Cuscossa satoi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes taukoamatta ja lämpötilakin oli kymmenessä asteessa, niin ulkona kuin sisälläkin. Totaalinen matkaväsymys ja -kyllästyminen iskikin juuri harmaimmalla hetkellä. Koko ajan purat ja pakkaat uusiksi rinkan, ja raahaat sitä sateessa. Joka päivä puet samat, mutaiset ja pierunhajuiset vaatteet päälle, etkä voi edes pestä niitä, kun ei ole kuin yhdet farkut mukana. Etsit halpaa ruokaa, joka on pahaa ja niljakasta, mutta tosiaan ei maksa juuri mitään. Hostellin suihkusta ei välttämättä tule lämmintä vettä. Wifiä mainostetaan joka ravintolassa, mutta missään sitä ei oikeasti ole. Ja koko ajan olet sormista varpaisiin syväjäässä. Kyllä tuli kotiin ikävä. Mutta onneksi on ystäviä ja pieni skypettely Suvin kanssa auttoi, varsinkin kun kuuli, että Suomessa on vaan loskaa ja kuraa kaikkialla.

Tämän pienoisen hermoromahduksen saattelemana lähdettiin vihdoin alaspäin lähemmäs merta. Otettiin Cruz del surilta yöbussi Arequipaan. Olin luvannut Antille, että hän pääsee ihastelemaan Colca Canyoneita, joten Arequipassa vaihdettiin paikallisbussiin ja mentiin Chivayhin. Cruz del sur on bussikammoiselle ihmiselle täydellinen vaihtoehto, kahdella kuskilla ja rauhallisella ajotyylillä. Paikallisbussi taas on aivan jotain muuta. Kuskimme kyllä ajoi rauhallisesti, mutta bussiparan puolesta pelkäsin. Jatkuva kolina varsinkin mutkissa, vuoristossa, jännitti. Asfaltointi oli myös paikoittain pettänyt, joten välillä vähän pomputti. Onneksi bussi kuitenkin kesti koko matkan ja päästiin hengissä perille.

Chivayssa oltiin kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä vain löhöiltiin hostellissa, jossa oli pitkästä aikaa kunnon aamupala (munia,leipää, jogurttia) ja kylmemmät huoneet, kuin ulkolämpötila. Illalla päästiin pelaamaan biljardia. Toisena päivänä käveltiin kolmen kilometrin päähän uima-altaille, jotka oli lämmitetty kuumilla lähteillä. Altailla haisi pieruille. Kolmantena päivänä lähdettiin kahden tunnin päähän Cruz del condorin näköalapaikalle. Sielä on mahdollista nähdä Condorikotkia. Ei nähty. Mutta jättiläiskolibri nähtiin.

Cruz del condorille pitää ostaa turistilippu, joka maksaa etelä-amerikkalaisille 40 solea (12€) ja gringoille  70 solea (21€). 21€ on aika kova hinta kahden tunnin vierailusta, joten mussutettiin hinnasta lipunmyyjälle, ja kappas nainen suostui myymään meille 40 solen etelä-amerikkalaisten lipun ja sanoi, ettei ota vastuuta, jos joudumme lipuista ongelmiin. Kuka tahansahan nyt tietää, ettei meikäläinen todellakaan mene etelä-amerikkalaisesta, mutta aina kannattaa yrittää. 

Päästessämme Cruz del condorille, oltiin Antin kanssa kehitelty kaikki mahdolliset tarinat argetiinalaisesta isästä opiskeluun Etelä-Amerikassa, ("por favor señor, estamos estudiantes en Argentina, no tenemos mucho dinero, por favoooor") mitä tarpeen tullen käyttäisimme, jos tarve vaatisi. Vastassa olikin kaksi poliisia ja kaksi lipuntarkastajaa ja Kah! Kukaan ei kysynyt mitään! Toinen virkailija hymyili vienosti, toista ei kiinnostanut. Hah, mikä huijaus! Mutta minua kyllä vähän harmitti huijata ja nyt pelkäänkin karman kostavan meille tämän huijauksen.

Chivaysta palattiin takaisin Arequipaan. Paluumatka meni aluksi hyvin, mutta jostain syystä yhtä-äkkiä kuski päätti ruveta kaahaamaan. Ohitteli rekkoja ja toisia busseja ja kaahasi vauhdilla mutkiin. Ei kai siinä muuten olisi mitään ongelmaa ollut, mutta kun oltiin vuoristotiellä ja tien vieressä oli pudotusta kuusikymmentä-satametriä suoraan alas. Myöskään kilometrin välein olevat ristit tienvarressa ei rauhoittanut mieltä. Onneksi pian iski tiheä sumu ja kuskin oli pakko hidastaa mateluvauhtiin, kun eteen ei nähnyt kolmea metriä enempää. Enkä minäkään enää onneksi nähnyt, kuinka paljo pudotus reunalta oli.

Arequipassa ollaan nyt sunnuntaille asti. Eilen oli jo niin lämmin, että pystyi koko päivän painelemaan shortseissa. Tänään taas ei. Ollaan vieläkin korkealla 2300 metrissä ja Limaan olisi jo kiva päästä nauttimaan 30 asteen lämmöstä ja merestä, mutta katsellaan nyt Arequipa ensiksi. Eilen vietettiin iltaa saksalaisten kanssa, jotka tavattiin lokakuussa Uruguayssa ja tänään tavattiin paikallinen Diego, johon tutustuttiin La Pazissa. 

Myöhemmin lisää Arequipasta. Nyt on mentävä, kun Antti haluaa päästä maistamaan sammakkomehua. Paraskin kasvissyöjä.