Lopulta kuitenkin lähdettiin kohti Copacabanaa. Kylä on muuten se oikea ja alkuperäinen Copacabana, jolta Brasilian kuuluisaranta Copacabana on nimensä lainannut. Vaikka tähän mennessä matkat bussilla Bolivian sisällä oli mennyt hyvin, olin siltikin vielä vähän epäileväinen kaiken suhteen ja päädyttiinkin valitsemaan bussiyhtiöksi Titicaca tours, jolla enemmänkin turistit matkaavat, ei paikalliset. Hintaa matkalle tuli 30 boliviaanoa per naama.
Matka meni jälleen kerran ilman suurempia sydämentykytyksiä ja ihan ajallaan. Päivä sattui olemaan aika sateinen ja harmaa ja Copacabana ei kyllä minuun tehnyt suurtakaan vaikutusta. Väsymys painoi ja koko päivänä ei jaksettu tehdä mitään. Nukkumaankin mentiin jo kympin aikoihin. Yöllä vettä ja rakeita tuli kaatamalla ja ylimmässä kerroksessa asuessamme veden ja rakeiden rummutus kattoa vasten herätteli pitkin yötä.
Seuraavana päivänä herätessämme saimme huomata, että aurinkohan se sielä möllötti. Päätettiin kiivetä viereiselle vuorelle, joka olikin vähän haastavampi kuin noin niinkuin ensisilmäykseltä ajattelisi. Huipullehan siis meni ihan kiviset portaatkin, mutta ne olivat meidän näkökenttään väärällä puolelle ja paineltiin sitten ylös varsin tiukkaa ylämäkeä, kivien ja kallioiden yli itseämme hilaten. Myöskään melkein 4000 metrin korkeudessa happea ei ole turhan paljoa ja pienikin ponnistelu sai puuskuttamaan. Lopulta kuitenkin ylös päästiin, Nikon pyynnöstä terveiset Titicaca-järven kotkalle lähetettiin ja tultiin alas, huomattavasti helpompaa reittiä. Seuraavaksi päiväksi käytiin varaamassa vene Isla del solille ja käytiin popsimassa vähän alpakkaa iltapalaksi.
Koska Boliviassa ja Perussa on nyt sadekausi menossa, vähän jännitettiin paistaisiko meille aurinko Isla del sol- retkeämme varten. Kyllä paistoi! Isla del sol on Inkaintiaaneille tärkeä saari, koska Inkat uskovat sen olevan paikka, jossa aurinko on syntynyt. Kivuttiin saaren korkeimmalle kohdalle (taas puuskuttaen, hikoillen ja useita pysähdyksiä pitäen) ja katseltiin sieltä sitten upeita maisemia. Tässä vaiheessa "note to self"-homma: hommatkaa oikeasti kunnolliset aurinkolasit, joissa on kunnon uv-suojat!! En tiedä mikä uv-yliannostus meille Antin kanssa tuli, mutta meikäläisen silmät vuosi vettä koko päivän ja iltaa kohden ei pystynyt enää pitämään silmiä auki. Kirveli, silmiä väsytti, silmämunat oli punaiset ja päätä särki. Oltiinkin jo ennen kymmentä nukkumassa, kun ei vain voinut enää olla. Sama toistui seuraavana päivänä. Tietenkin myös vuoristossa ollessa voi olla, että silmät reagoivat voimakkaammin, kun ei ole ilmansaasteita tms. suodattamassa säteitä. En tiedä. Mutta sen tiedän, että kauhealta se tuntui. Toivottavasti silmät tästä palautuisi. Ostaisin jo nyt kunnon aurinkolasit, mutta pieni skeptisyys paikallisiin optikoihin on varmasti aivan luonnollista.
Aika Boliviassa jäi vähän lyhyeksi ja mielellään pidempäänkin olisi voinut olla, mutta tämä kaksi viikkoakin oli jo plussaa ja ainakin on syitä palata jonain päivänä takaisin. Lauantaiaamuna lähdettiin sitten Perua kohti. Aamulla vielä vähän arvottiin, että jäädäänkö Punoon yöksi vai koitetaanko saada bussi Cuscoon vielä samalle illalle.
Jos rajatarkastus Chilen ja Bolivian välillä oli surkea, niin kyllä se vielä surkeampi oli Bolivian ja Perun välillä. Kukaan ei edes halunnut nähdä rinkkaani tai käsilaukkuani. Eikä rinkkaa kyllä bussin tavaratilastakaan tarvinnut esille ottaa. Passi oli ainut mikä tarkastettiin ja leimattiin. Sen jälkeen takaisin bussiin ja matka jatkui Punoon.
Punossa katseltiin vähän busseja ja arvioitiin niiden turvallisuutta. Mikään bussi ei oikein järkevästi lähtenyt Punoon saapumisen jälkeen Cuscoon. Yhtiö, jota itse halusin käyttää (Cruz del sur) lähtisi vasta yötä vasten. Muut yhtiöt vähän epäilytti. Pienen arpomisen ja yöbussiahdistuksen jälkeen päädyttiin kuitenkin ottamaan Cruz del sur, joka lähtisi 22 ja olisi perillä 5 aamulla. Meillä oli siis koko päivä aikaa tuhlattavaksi Punon keskustassa. Cruz del sur on vähän kalliimpi kuin muut bussit, mutta turvallisuus on myös omaa luokkaansa ja hyvinvointini takia olen valmis maksamaan 15€ 400 kilometrin matkasta.
Bussia odotellessa kahviteltiin, luettiin kirjoja, ihmeteltiin karnevaalien alkua, käytiin kaljalla, syötiin. Antti jopa onnistui kuluttamaan hyvin tunnin päivästämme hukkaamalla lapun, jolla saataisiin rinkkamme tavarasäilöstä. Sitä etsiessämme ja takaisin bussitermnaaliin kiirehtiessämme aika menikin rattoisasti, pientä paniikkihikeä puskiessa. Terminaali oli siis varsin kaukana keskustasta ja eipä ole Hälinen niin nopeasti kipittänyt, kun nyt pelko persiissä rinkan ryöstöstä. Tosin matkan teosta olisi tullut huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitsisi enää raahata 18 kiloa mukana (kuka on laittanut tiiliskiviä ja muita turhia tavaroita mun rinkkaan, kun se painaa noin paljon????)
Bussiin astuessa turvallisuudesta ei ainakaan ollut puutetta. Meidät tutkittiin metallinpaljastimilla (aseiden takia) ja koko tarkastus kuvattiin videolle, rinkat merkattiin painoineen ja passit tarkastettiin. Lopuksi vielä, kun kaikki jo istuivat paikoillaan, kaikki kuvattiin videokameralla. Kuski ajoi rauhallisesti vaikka tie pomputtikin aika kovasti. Ja vaikka bussin etuosassa oleva nopeusmittari väittikin välillä nopeudeksi 500km/h.
Cuscoon tultiin sunnuntaiaamuna aikaiseen ja otettiin taksi keskustaan. Siitä köpöteltiin hostelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Herättyämme lähdettiin ruokaa etsimään ja törmättiin pariin saksalaiseen, jotka oltiin La Serenassa tavattu. Heidän seurassa päädyttiin Plaza de Armakselle, jossa oli karnevaalien alkuriennot meneillään. (Nyt on siis karnevaali aika Etelä-amerikassa ja kaikkein isoin karnevaali onkin Brasilian Riossa) Kaikkialla ihmiset suihkutteli vaahtoa toisiaan päin ja heitteli vesi-ilmapalloilla. Aikaisemmin oli myös ollut paraateja tanssijoineen. Otetiinkin osaa kyseiseen lystiin ja lopulta litimärkänä, silmät ja suut täynnä vaahtoa, köpöteltiin kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja selvittelemään matkaa Machu Picchulle. Joka ei muuten olekaan niin helppoa kuin luulisi. Ainakaan halvalla.
Ensinnäkin tuonne jumalanselän taakse on vaikea päästä. Tietty jos rahaa on ylettömästi, niin ei se sitten ole niin vaikeaa. Ei muuta kuin helikopterin kyytiin ja menoksi. Meillä ei ole varaa helikopteriin. Moni valitsee erilaisia trekkejä, joilla mennä Machu Picchulle. Ne kestävät yleensä neljä päivää ja niissä mennään viidakkoja pitkin ja pyörillä ja kävellen jne jne. Mutta koska nyt on sadekausi esimerkiksi suosituin Inka-trek on suljettu. Ja muutenkin ei olla Antin kanssa varustaudutta mihinkään trekkaamiseen (mitä näköjään Etelä-Amerikka on pullollaan). Farkut jalassa juoksulenkkareilla on huono painella neljä päivää mutaisessa viidakossa. Tiedostettiin kyllä nämä trekkaus vaihtoehdot ennen lähtöä, mutta kiinnostus niitä kohtaan oli aika pieni.
No niin tai näin, kun tänne asti on tultu, niin Machu Picchulle on päästävä. Paikan päälle kyllä pääsee myös junalla. Juna vain sattuu olemaan maailman kallein juna! Edes vr ei veloita suhteessa matkan pituuteen nähden yhtä paljoa. Ensin on otettava bussi Cuscosta Ollantaytamboon (10 solea) siitä juna Aguas Calientesiin (joka muuten kestää 1h 20 min ja maksaa 160 solea per naama/suunta HALVIMMILLAAN) ja Aguas Calientesista bussi Machu Picchulle (25 solea). Niin ja tietenkin pääsylippu Machu Picchulle on vielä 128 solea. Tietenki paluumatkaan menee yhtä paljon kuin menomatkaankin. Ja kaikki tämä pitää vielä kertoa kahdella. Koko tuo yhden päivän matka maksaisi meille yli 300 euroa. Ja siinä ei ole edes majoitukset ja ruuat mukana. Ei saatana!
No, mehän ei moiseen hullutteluun suostuta. Meidän suunnitelma on seuraavanlainen: otetaan bussi Ollantaytamboon (20 solea), kävellään Aguas Calientesiin (noin 3 h kävely ilmaiseksi), kävellään Machu Picchulle (ilmaista), sisäänpääsy (256 solea), kävellään Machu Picchulta Aguas Calientesiin (ilmaista) ja otetaan juna Ollantaytanboon (220 solea) ja bussi takaisin Cuscoon (20 solea). Näin pääsemme puolet halvemmalla. Katsotaan sitten, miten tässä nyt oikeasti käy, mutta huomenna lähdetään ja parin päivän päästä ollaan takaisin Cuscossa. Raportti reissusta tulee myöhemmin. Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti