Hostelli löytyi yllättävän helposti, järkevällä hinnalla (8000 pesoa/ yö per naama, dormissa) ja päästiin suunnittelemaan kolmen päivän autiomaa- seikkailuamme. Noustiin varsin nopeassa tahdissa merenpintatasosta 2800 metriin, joka aiheutti minulle kolmen päivän päänsäryn ja kovia hengästymisiä. Onneksi muita oireita ei ilmennyt ja vuoristotautia ei tarvinnut murehtia.
San Pedro De Atacama on todella turistoitunut mesta ja kaikki tourit on ylihinnoiteltuja. Varmaan joku "todellinen" traveller paheksuisi meidän valmiiksi suunniteltuja toureja, mutta ilman mukana olevaa ajokorttia (jotta voisi vuokrata auton) ja korkeuserojen aiheuttamaa huimausta ja hengästymistä, ajatus omatoimitoureista ei kyllä juurikaan kiinnostanut. Oltiin kuitenkin maailman kuivimmassa autiomaassa.
Tarkoitus oli käydä kolmella tourilla, mutta pilvinen sää pilasin tärkeimmän tourin. Odotin kaikista eniten touria, jolla pääsisi kaukoputkilla tutkimaan tähtiä, mutta juuri ne päivät, kun me olimme San Pedrossa, oli pilvisiä. San Pedrossa on lukuisia observatorioita ja sielä on mahdollisuus nähdä maailman paras tähtitaivas. Saatiin siitä pieni makupala, mutta ei tarpeeksi. Sen sijaan käytiin geysereillä ja uimassa kuumassa lähteessä, jotka sijaitsivat yli 4000 metrissä, syötiin laamanlihaa, nähtiin flamingoja sekä käytiin Valle De Lunassa, joka on laakso autiomaassa, jossa voi nähdä suolan muodostumisen kristalliksi miljoonan vuoden aikana (Antti sano, että se oli miljoona, itse en ymmärtänyt niin paljoa espanjaa). Geyser-tour maksoi 18000 pesoa per naama ja sisälsi aamupalan ja valle de lunaan päästiin 7000 pesoa/ kpl.
San Pedron kylä on täynnä matkatoimistoja ja kilpailu hinnoista on kova. Itse uskoisin (en toki varmaksi tiedä), että lähes kaikki toimistot tarjoavat jota kuinkin samanlaisia toureja. Osa kalleimmista ehkä tarjoaa aamupalaksi paistettua munaa ja toiset taas kertoo enemmän historiaa ym. Who knows. Hintoja kannattaa kilpailuttaa ja tripadvisorista katsella suosituksia. Erityisesti niille toureille, jonne haluaa kunnon englanninkielentulkin mukaan, kuten me oltaisi haluttu sinne tähtien katselu hommaan. Jos se olisi onnistunut. Oma espanjankielentaito tuossa tähti- ja planeettasanastossa kun on vähän heikkoa.
San Pedrosta lähdettiin Iquiqueen. Matka kesti 6 tuntia ja maksoi muistaakseni 37000 pesoa kahdelta hengeltä.
Iquiquen piti olla vain nopea, kolmen päivän pysähdyspaikka, ennen Boliviaa. Mutta kuinkas kävikään! Täällä sitä edelleen ollaan viikko myöhemmin. Ja ainakin ensi perjantaille asti ollaan. Kaupunki, joka vei sydämmemme ikuisella kesällään. Ja surffauksella. Ja yhtenä parhaimmista hostelleista. El Bajo! Omistajat Tito ja Daniele ovat kyllä ihan super mahtavia! Ollaan hämmästelty miten oikean hostellin valitseminen voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkäksi aikaa johonkin paikkaan haluaa jäädä.
Käytiin kokeilemassa sandboardingia, mutta täytyy kyllä sanoa, että eipä juuri vaikutusta tehnyt. Joo ihan kivaa, mutta lauta ei kauhean pitkiä matkoja luista ja kipuaminen mäkeä jatkuvasti ylös, paahtavassa helteessä, vie nopeasti kehosta mehut. Hinta oli 20000 pesoa per naama ja hommasta jäi kusetuksen maku. Jatkossa suosin vain lumilautaa ja surffilautaa. Ja Antti suosii myös skeittilautaa.
Surffitunteja ollaan muutama otettu, jotta saataisi taktiikka haltuun ja jatkossa voimme mennä kahestaan surffailemaan, kun siltä tuntuu. Muutamat aallot saatiinkin napattua tänään, mutta tuli myös nieltyä aikamoinen määrä merivettä. Olen oppinut, että ei siihen kuole vaikka nenään menisi vähän vettä, eikä haittaa vaikka hiekkaa olisi joka röörissä, kyllä ne suihkussa pois lähtee. Parin tunnin surffisessiot on maksanu noin 30€ kahdelta, joten konkurssiinkaan ei olla jouduttu.
Ollaan myös käyty useampana aamuna joogatunnilla, jotta saataisi vähän kehon lukkoja auki, mitä rinkan raahaaminen on aiheuttanut neljässä kuukaudessa.
Perjantaina olisi tarkoitus jatkaa matkaa vihdoin ja viimein sinne Boliviaan. Pientä panikointia on ilmassa, kun olen yrittänyt selvittää Bolivian teiden kuntoa sekä luotettavia bussiyhtiöitä. Fakta nyt vaan tuntuu olevan se, että vuosittain noin tuhat ihmistä kuolee Boliviassa bussionnettomuuksissa, bussiyhtiöiden ja kuskien välinpitämättömyyden sekä kuskien juopottelujen takia. Hetken jo harkittiin, että suosiolla vaan jätettäisi Bolivia väliin ja suunnattaisi kaikki energia Peruun, mutta Boliviassa on paljon kaikkea sitä, mitä muissa maissa ei välttämättä ole. Alkuperäiskulttuuria ja mielettömiä nähtävyyksiä. Toivotaan, että joogatunnit toisivat minulle myös mielenrauhan Bolivian suhteen.
Ensimmäinen kohteemme on Oruro, jonne jäämme useammaksi päiväksi, jos pystytään. Kaupunki sijaitsee 3700 metrissä, joten kehon täytyy saada tottua rauhassa korkeuteen. Aivoödeema ei ole toivelistallani. Jos keho ei moista nousua kestä, on suunnattava alaspäin ja koitettava hitaampaa nousua. Jatkosuunnitelmia tehdään sitten, kun ollaan hengissä selvitty ensimmäiseen kohteeseen.
Kirjottelen sitten Bolivian päästä lisää, jos nyt perjantaina edes päätetään täältä Iquiquesta vihdoin lähteä. Ken tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti