Bye bye Etelä-Amerikka

Ollaan tultu siihen pisteeseen, että tänään vietetään viimeistä päivää Etelä-Amerikassa. Vaikka olenkin jo erittäin valmis tulemaan kotiin (viikon päästä, Barcelonan jälkeen), pieni haikeus iskee. Olen aivan rakastunut Etelä-Amerikkaan, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Etelä-Amerikka voittaa heittämällä aasian maat, joissa olemme käyneet. Aasiassa ehkä on kauniimmat rannat ja parempi ruoka, mutta kaikki muu (erityisesti ihmiset) on parempaa Etelä-Amerikassa. Ja koska vielä jäi koluamatta monta maata, on tänne tultava takaisin. Ja sen jälkeen Väli-Amerikkaan! Kaikkien pitäisi tulla tänne!

Vika viikko on mennyt ihan hujauksessa, kun ollaan tavattu vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja. Ollaan mm. syöty paljon ja kierrelty kaupunkia. Lima valittiin vuoden 2014 Etelä-Amerikan ruokapääkaupungiksi, joten ruuasta on ollut pakko nauttia. Ollaan mussutettu paljon paikallista ruokaa, herkkuja kadulta, mutta myös nautittu esimerkiksi sushista perulaisella twistillä.

Viime lauantaina menimme paikallisten tuttujemme kanssa all you can eat-sushiravintolaan. Ei Liman paras sushi, mutta ei se varmasti huonointakaan ollut. Ruoka maksoi 45 solea (n.13€) per naama ja sushia sai syödä niin paljon kun jaksoi. Myös alkoholittomat juomat kuului hintaan. Saavuttiin aika myöhään ravintolaan, joten tilaukset piti tehdä nopeasti ja vaikka meitä oli 7 ihmistä ja mukana oli kolme isoa miestä, homma meni överiksi. Tilasimme 324 palaa makirullia. Minulle sopiva määrä, josta tulen todella täyteen on normaalisti 15-20 rullaa. Ruokaa oli aivan liian paljon. Kaikki olivat niin täynnä, että jopa ruuan ajatteleminen sai voimaan pahoin. Ravintolalla on myös periaate, että jokainen rulla, joka jätetään, maksaa 2 solea. Onneksi meillä oli muovipussi mukana, jonne piilotimme viimeiset 20 rullaa, kun kukaan ei vain yksinkertaisesti pystynyt enää syömään eikä halunnut maksaa ylimääräistä.

Maanantaina käytiin suklaa-workshopissa. Lysti kesti 2 tuntia ja maksoi 70 solea (noin 21 euroa). Tehtiin kahta erilaista suklaajuomaa ja lopuksi saatiin tehdä omia suklaapaloja erilaisilla täytteillä ja joko maitosuklaasta tai tummastasuklaasta. Oma suosikkini oli maitosuklaata merisuolalla. Suklaa oli ihan hyvää, mutta ei se kyllä fazerin sinistä voita, jota muuten aionkin vetää samantein kun ollaan kotona. Irtokarkkien, ruisleivän, fetajuuston, maidon, salmiakin, maustamattoman jogurtin ja marjojen kera. Ja iskälle olisi pyyntö! Kun tullaan härmälään yöksi, niin voitaisko saada aamupalaksi samanlaista perunavelliä, mitä mummo tekee? Ruisleivällä ja voilla tietenkin.

Tänään vikan päivän kunniaksi tehdään simpukoita parmesaanilla. Ollaan jo kerran aikaisemmin tehty niitä ja ne ovat jumalaisia. Antin serkun poikaystäväkin saapui eilen samaan hostelliin ja Antti, Pedro ja muut tyypit hostellilta, jotka osallistuvat simpukoihin ovatkin juuri nyt marketilla ostamassa simpukoita. Itse jäin lusmuamaan tänne. Eipä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tässä sitä ylistetään simpukoita! Seuraavaksi varmaan pitää opetella syömään parsakaalia. Yök!

Lento lähtee huomenna 11.05 ja kentälle on lähdettävä jo 7.30 paikallisten lomaviikon ja ruuhkien takia. Eikä kenttäkään nyt ihan tuossa vieressä ole. Lennetään ensin Bogotaan, jossa vaihtoaika on 7 tuntia ja siitä 10,5 tuntia Barcelonaan. Viikko Barcelonassa, jossa meidät varmaan viimeistään ryöstetään ja sitten kotiin juuri sopivasti äänestämään! Ja ainiin tietenkin perheeen ja ystävien luokse ;)